Langaton maailma

(Julkaistu Ilkka-lehdessä elokuussa 2005)

Ystäväni on esteetikko. Eniten maailmassa hän inhoaa laitteista tursuavia johtoja, seinän viertä kipuavia television ja stereoiden muodostamaa johtoviidakkoa. Ja tietokoneet ovat varsinainen kauhistus pölyä keräävine johtohässäköineen. Hänen haavekuvansa ovat oma koti ja maailma, jotka ovat täysin johdottomia, langattomilla yhteyksillä toimiva.

Tietokoneiden langattomat verkkoyhteydet tekevät tuloaan. Tukiaseman avulla kotiin hankittu langaton verkkoyhteys palvelee useampaa tietokoneen käyttäjää yhtä aikaa, ilman rajoittavia johtojärjestelyjä. Usein parinkin sadan metrin päähän riittävä kantavuus antaa mahdollisuuden mennä vaikka ulos naputtelemaan, jos säät sallivat.

Viime viikolla uutisoitiin langattoman yhteyden vaarapuolista. Suojaamatonta yhteyttä voi kuka tahansa käyttää hyväksi vaikkapa rikollisiin tarkoituksiin. Naapurin yhteydellä tihutöitään tekevää on aivan mahdotonta saada kiinni. Kyse on kuitenkin ongelmasta, joka on helppo ratkaista. Riittävällä suojauksella kukaan muu ei sinun yhteyttäsi voi käyttää luvatta tarkoituksiinsa.

Langattomassa yhteydessä on kyse paljon muustakin kuin estetiikasta tai suojauksesta. Tarve käyttää tietoliikenneyhteyksiä vapaa-ajalla kasvaa jatkuvasti. Ihmiset pitävät yhteyttä sähköpostin ja nettikeskustelujen avulla. Miten paljon helpompaa päivittäinen yhteydenpito sukulaisiin, ystäviin ja tuttaviin satojenkin kilometrien päähän nykyään on. Kuulumiset, reseptit, lastenhoitovihjeet ja pelivinkit vaihtuvat lähes reaaliajassa.

Nettiyhteydet kotona yleistyvät paitsi viihdetarkoituksia varten, mutta myös työn tekemistä varten. Työn irtoaa ajasta ja paikasta ja samalla hämärtyy työn ja vapaa-ajan välinen raja. Vaikka välillä se voi olla kuormittava ja stressaava tekijä, voi se olla helpotuskin. Joustavien työaikojen turvin sitä voi vaikka tehdä konttorilla lyhyempää päivää, hakea lapset hoidosta ja viettää aikaa heidän kanssaan ja palata kotona tietokoneen ääreen vielä lasten mentyä nukkumaan lopputyöajaksi.

Työtä tehdään erilaisin muodoin, erilaisissa paikoissa. Yrittäjälle, apurahatutkijalle, koti-isälle tai työttömälle toimivat yhteydet ovat välttämättömyys. Työn tekeminen tai yhteyksien tarve eivät myöskään rajoitu kotiin. Kahvila, kirjasto tai museon aula voi toimia entistä useammin työskentelypaikkana.

Tämän ovat huomanneet edistykselliset kunnatkin. Esimerkiksi Oulu, Lahti ja Turku ovat osanneet vastata uudenlaisen työnteon ja vapaa-ajan vieton tarpeisiin. Oulu, Lahti ja Turku pyrkivät tarjoamaan langattoman verkkoyhteyden käyttömahdollisuuden ja kattamaan wlan-tukiasemilla merkittävän osan kaupungista ja kaupungin julkisista sisätiloista. Myös Tallinna on tässäkin uuden maailman palvelussa edistyksellinen kaupunki.

Langaton verkko on kilpailuvaltti myös kaupallisissa yrityksissä. Se on kaivattu palvelu mm. ulkomaisten vierailijoiden tai työmatkailijoiden keskuudessa. Tämän ovat huomanneet hotellit, joista useimmat tarjoavat jo vieraittensa käyttöön yhteysmahdollisuudet.

Ideaalitilanteessa julkisten tilojen ja kaupallisten tilojen tarjoama yhtenäinen verkko kattaa suurimman osan pienen tai ison kunnan keskustasta. Kuntien kannalta tämäntyyppinen uudistus on käsittämättömän järkevä: pienellä rahallisella panostuksella saadaan koko kunta kertaheitolla nostettua tietoliikenneyhteiskunnan kärkikastiin.

Taustalla on suurempikin ideologia, uuden maailman hahmottamisen tapa kunnanisille. On osattava tunnistaa ihmisten uudenlaiset tarpeet ja kohdennettava uusia palveluita niihin tarpeisiin. Siitä syntyy kuntien todellinen imagohyöty.