Eläkekriisi!

(Julkaistu Ilkka-lehdessä marraskuussa 2006)

Näin kolmekymppisenä on kai pakko alkaa ajatella omaa eläkettään. Odotan jo innolla niitä leppoisia päiviä, jolloin voin vain lukea kirjan toisensa jälkeen, matkustella ja nukkua aamulla pitkään.

Totuus tietenkin on, etten minä tai ikätoverini tule näkemään eläkepäiviä ennen kuin täytämme seitsemäkymmentä. Jos silloinkaan. Sitä ennen meistä on puristettu kaikki mehut työelämässä. Muutaman vuoden päästä ei kukaan enää puhu porkkanoista työssä jatkamisen edistämisessä. Sillloin käytössä ovat pelkät kepit.

Pahinta lienee se, että minulla tuskin tulee olemaan varaa matkustella eläkepäivinäni. Tästä pitää epärealistinen eläkejärjestelmämme huolen.

Eläkkeiden laskijoita harrastavat tahot ovat todenneet, että nykyistä työeläkemaksua pitää nostaa jopa viidellä tai kuudella prosenttiyksiköllä, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.

Viime viikolla työmarkkinoiden keskusjärjestöt pääsivät niin sanotussa Puron ryhmässä sopimukseen siitä, että työelämaksu pysyy nykyisellä tasollaan ja nousee seuraavana vuonna 0,2 prosenttiyksikköä. Tähän päätökseen päästiin pitkällisten ja tuskallisten neuvottelujen tuloksena. Ei ole mitään mahdollisuutta, että lähivuosina maksuja nostettaisiin tarvittavalle tasolle.

Työeläkemaksun korottaminen voidaan välttää vaikkapa työeläkejärjestelmään rahastoituja varoja purkamalla. Anteeksi nyt vaan. Tällä hetkellä tulevista eläkkeistä vain noin 25 prosenttia on rahastoitu. Loput maksamme me, heidän lapsensa. Suunnitelmissa on ollut, että jo 2010-luvulla aloitetaan rahastojen nopeampi purkaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorille tarkoitetut rahastot puretaan etuajassa. Sen lisäksi nuorten sukupolvien rahastoille ei makseta ns. laskuperustekoron mukaista korkoa. Näin ollen niiden reaaliarvo pienenee. Oikeudenmukaista?

Tässäpä lisää mietittävää tulevaa eläkeaikaa suunnitteleville: eläkejärjestelmän uudistuksessa käyttöön otettiin ns. elinaikakerroin. Jos tilastojen mukainen elinikä pitenee niin elinaikakerroin pienentää vastaavasti sinä vuona alkavia eläkkeitä. Elinaikakerrointa käytetään ensimmäisen kerran vasta, kun suurin osa suurista ikäluokista on jäänyt turvallisesti eläkkeelle. Vuonna 1987 syntyneiden eläke pienenee leikkurin vuoksi noin 15 prosenttia.

Minä en ole yksin huoleni kanssa. Taloustieteen professorin Seppo Honkapohjan johtama professoriryhmä totesi viime vuonna, että nykymenolla joudutaan tilanteeseen, jossa vaaditaan sekä veronkorotuksia että eläkeleikkauksia. He olivat huolissaan työikäisten ja ei-työikäisten välisistä suhteesta taakan kantajana.

Jukka Lassilan ja Tarmo Valkosen tekemä tutkimus eläkeuudistuksen taloudellisista vaikutuksista totesi, että ne sukupolvet, jotka aloittivat työelämässä ennen TEL-järjestelmän voimaan tuloa saavat hyvän tuoton eli edut verrattuna siihen, mitä ovat maksaneet. Tuotto kuitenkin laskee: 1980-luvulla syntyneet sukupolvet ovat ensimmäisiä, jotka saavat vähemmän kuin mitä ovat maksaneet maksuja ja 2000-luvulla syntyneet saavat enää 4/5 siitä mitä ovat maksaneet. Tutkijoiden mukaan uudistuksen sukupolvivaikutukset eivät olleet oikeudenmukaisia. Aikaisemmat ja tulevat sukupolvet hyötyvät nykyisten nuorten aikuisten kustannuksella. Suora lainaus tutkimusesta: ”lopputuloksen perusteella näyttää kuitenkin siltä, että uudistuksessa varjeltiin lähellä eläkeikää olevia suuria ikäluokkia tulojen menetykseltä, vaikka joustava eläikä olisi sallinut menetyksen kompensoimisen työntekoa jatkamalla.”

Totisesti kannatan vanhemmilleni ansaittua ja turvattua eläkeikää. Kumpa se koskisi vain meitä myöhempiäkin sukupolvia.